Artikkelit

Tannenbergin taistelu vuonna 1410: Strategiset edut ja taktinen toteutus

Tannenbergin taistelu vuonna 1410: Strategiset edut ja taktinen toteutus



We are searching data for your request:

Forums and discussions:
Manuals and reference books:
Data from registers:
Wait the end of the search in all databases.
Upon completion, a link will appear to access the found materials.

Tannenbergin taistelu vuonna 1410: Strategiset edut ja taktinen toteutus

Kirjailija: Martin Hofbauer

Sotilaallisten ja strategisten tutkimusten lehti, Osa 13: 1 (2010)

Johdanto: Saksalaisjärjestys juontaa juurensa kolmannen ristiretken (1189-1192) aikaan. Noin 1190 perustettiin Acre-piirityksen aikana Pyhässä maassa sairaanhoitajien järjestys. Tämä järjestys muutettiin vuonna 1198 ritarikunnaksi, ns. Paavi Innocentius III vahvisti sen myöhemmin vuotta myöhemmin. Ritarikunta hankki ensimmäiset kiinteistönsä Palestiinasta, Armeniasta ja Kyprokselta ja vuodesta 1200 lähtien myös Saksasta. Lopulta se levisi suurelle osalle Eurooppaa. Kilpailu vanhempien ritarikunnan kanssa Jerusalemin kuningaskunnassa sekä epäonnistuneet ristiretket saivat käskyn etsiä uutta toiminta-aluetta.

Vuosina 1225–26 Masovian herttua Konrad I Puolasta kutsui Saksan ritarikunnan Preussin Chełmno-maahan auttamaan häntä taistelemaan edelleen pakanallisia vanhoja preussilaisia ​​vastaan ​​pohjoisessa. Intensiivisten neuvottelujen jälkeen lähetyssota aloitettiin vuonna 1231. Noin 50 vuotta myöhemmin, vuonna 1283, Preussin valloitus saatettiin käytännössä päätökseen. Keisari Frederick II: n myöntämä vahvistus Riminin kultaisessa härässä (1226) ja paavi Gregory IX: n (1234) antama asiakirja, jossa hän antoi Chełmno-maan ja Preussin kirkon suojelukseen, edistivät saksalaisten itsenäisyyttä. Tilaa ja antoi sille tehtävän taistella ja kääntää pakanat katolilaisuuteen.

Preussin lisäksi Saksan ritarikunta sai nopeasti jalansijaa Liivinmaalla. Vuodesta 1202 lähtien erillinen ristiretkeläisjärjestö, ns. Livonian miekkaveljet, oli käynyt lähetyssotaa ja laajentanut siellä asutusta. Saules-taistelussa vuonna 1236 järjestettyjen liettualaisten käsissä tapahtuneen musertavan tappion jälkeen jäljelle jääneet veljet liittyivät Saksalaisjärjestöön. Tämä tarkoitti sitä, että ritarikunta hallitsi toista suurta aluetta Itämeren alueen koillisosassa.


Katso video: Life In The Trenches WWI Documentary (Elokuu 2022).